Samppanja-tasting kesäisenä lauantai-iltana

Päätimme kaveriporukan kesken kerääntyä yhteen ja viimeinkin toteuttaa kauan  puhutun ja odotetun samppanja-tastingin. Ja mikä olisikaan parempi hetki kuin  heinäkuinen lauantai-ilta meren äärellä, kaupungin ytimessä, jälleennäkemisen  riemussa. Ajatuksena oli, että jokainen tuo yhden samppajan, illan isännän  koordinoidessa valintoja, kriteerinä kuiva samppanja. Jokainen lasillinen samppanjaa maisteltiin etiketti piilossa, jonka jälkeen kuvailimme makua ja annoimme pisteet. Porukassamme oli jo monta tastingin käynyttä sekä muutama untuvikko. Arvioimme muunmuassa jokaisen samppanjan tuoksua, kuplien kokoa ja  nopeutta, suutuntumaa sekä makua. Pisteet annettiin oman mieltymyksen mukaan, mutta kuplissa taisimme arvostaa  hitaita sekä pieniä kuplia. Kerran jokaista laatua maistettuamme "hovimestarimme" paljasti samppanjoiden maistamisjärjestyksen ja näin ollen jännitys säilyi loppuun saakka. Makuelämyksemme koostuivat seuraavista kuohuvista, jossa harrastelijaraadin mielipiteet sekä rankingin tulos (suluissa) maistelujärjestyksessä:  
Dosnom & Lepage, Recolte Brute (nro 4):maku sitruunainen ja kirpeä, pienet, keskinopeat kuplat
Besserat de Bellefon, Cuvée des Moines, Brut Millésime 2002 (nro 3): maku kermainen, kuplat pienet ja hitaammat kuin ensimmäisessä. Tuoksu tunkkainen ja autolyysinen. 
Lanson, Gold Label, Brut Vintage 1999 (nro1): isot ja nopeat kuplat, selkeä jälkimaku, edelliseen samppanjaan verrattuna maku ei ole yhtä voimakas. Nuoruuden kirpeyttä, jälkimaku hieman makea, jopa karamellinen. Kuvailtu myös tutun laadukkaaksi, mutta yllätyksettömäksi.
Louis Roederer, Brut premium (nro 2): kuplat ovat pieniä ja yhtä hitaita kuin Besserat de Bellefon:n versiossa sekä ensimaistamalla melko samanlainen muutenkin Besseratin kanssa. Autolyysinen tuoksu, mutta kevyemmän makuinen kuin Besserat vaikkakin kermainen maku.
Voittajaksi pisteiden perusteella tuli Lanson Gold Label, Brut Vintage 1999, joka oli  kenties helpoin juoda ja sopi jokaisen makuun. Se sai vähintään 90 pistettä  jokaiselta maistajalta asteikon ollessa 1-100.  Samppanjalasilllisten välillä huuhdoimme suutamme lasillisella vettä ja tastingin  lopuksi tasoittelimme tilannetta pienillä syötävillä kuten sushilla ja erilaisilla  maustetuilla oliiveilla. Ilta jatkui vielä Saint Maurice Brut-samppanja mangum -pullon antimia nautiskellen.

Näin jälkeenpäin haluaisinkin syventyä tarkemmin kolmen viimeisimmän  samppanjan makuun Lansonin ollessa mielestäni paras, mutta myös tehdäkseni  selvän eron Besseratin ja Louis Roedererin välille molempien ollessa hieman  kermaisia ja autolyysisiä.

Itse innostuin tästä tavasta maistella samppanjaa ja kehittää omia makuaelämyksiä,  mutta myös löytääkseeni aidosti sen samppanjan ja maun, josta pidän.  Ehdottaisinkin kyseisen illanvieton tapahtuvan epäsäännöllisen säännöllisesti.  Suosittelen tätä nyyttäritapaa muillekin, jolloin illan kustannus on pienempi, mutta nautinto sitäkin suurempi hyvän seuran ansiosta. Hyvässä seurassa on hauska vertailla kokemuksia ja tuntemuksia illan samppanjoista.

Loppuun Bollingerin samppanjatalon Elisabeth Bollingerin ohje (Etiketti 2/2011): Juon samppanjaa vain, kun olen onnellinen tai surullinen. Joskus juon, kun olen  yksin. Jos minulla on seuraa, se kuuluu tietysti asiaan. Siemailen sitä huvikseni, kun ei ole nälkä ja juon kun on. Muutoin en koske samppanjaan - paitsi jos on jano. Kuplivaa kesänjatkoa!

Tapahtuma itsessään: 4,8 kuplaa (muuten antaisin täydet kuplat, mutta kotiinlähtö tuli liian aikaisin!)