Paul Goerg Premier Cru Tradition Brut ja hilusnäkkiä laiturilla

Paulin kuplat

Pääsiäissunnuntaisamppanjana oli tilausvalikoimassa oleva Paul Goerg Premier Cru Tradition Brut. Löysin sen mielestäni yhdestä parhaista Alkoista eli Kaartintorin myymälästä Helsingissä. Kiitos kuka olikaan tilannut tätä. Auringossa pääsin tarkastelemaan runsaita pieniä terhakkaita kuplia. Tuoksu on suhteellisen neutraali mutta maku yllätti posiviitivisesti. Varsinkin jälkimaku on viipyilevän tehokas ja taipuu lievästi täyteläiseen sekoitukseen kulutusmaitoa ja banaania, hyvällä tavalla.

Kuten monet muutkin hyvät persussamppanjat Goerg Premier Cru maksaa 38€. Näyttää, että oikeastaan kaikki hyvät vakiosamppanjat maksavat vähintään neljäkymppiä. Kuuluisammat sponsorisamppanjat vielä kympin enemmän.

Eduskuntavaaleissa esittäytyi useita pienpuolueita varsin tarkoilla tavoitteilla. Olisko paikka perustaa uusi SMP puolue, Samppanjalla Maailma Paremmaksi puolue. Tavoitteina olisi, vaikka samppanjan osittainen vapaus alkoholiverosta, maahantuonnin vapauttaminen ja samppanjavähennys verotuksessa. Korkkeja tulisi säilyttää viisi vuotta, pulloja ei. Jotta puolueohjelmaa ei moitittaisi vain verojen vähennyspuolen populismilla, juomattomista peruspulloista joutuisi maksamaan säilytysveroa. Luultavammin uutena vuotena veronkiertäjillä viini virtaisi, kuin kunnan määrärahat. Kansanterveydelliset vaikutukset ainakin samppanjan ystävien ryhmään olisi suuret. Samppanja parantaa kuitenkin hyvässä seurassa nautittuna mielenterveyttä, voitelee vatsahaavat ja saa ihmiset hymyilemään sekä yleisesti onnelliseksi. Enkä nyt puhu humalluttavasta sivuvaikutuksesta.

Päiväpolitisoinnin lomassa maistelin tyytyväisenä uutta tuttavuutta ja napsin hammastikun nokkaan "hilusnäkkiä". Mikä mainio minilounas, hilusnäkki on muuten syntyperäisten pääkaupunkiseutulaisystävien minulle opettama sana, joka tarkoittanee jotain pientä syötävää. Stadin tapaksia siis ja tällä kertaa se oli simpukoita maustettuna chilillä, pippurilla ja sitruunalla, oliiveja, artisokan sydämiä, leivän paloja, juustoja sekä uunissa kuivatettuja timjamilla ja valkosipulilla maustettuja kirsikkatomaatteja. Hilusnäkki on parasta nälkäisenä ruoan valmistumista odottaessa tietysti samppanjan kanssa. Tradition Brut ei kuitenkaan ole parhaimmillaan maukkaiden pikkupalojen kanssa. Se on selkeimmillään nautittuna sellaisenaan.

Paul Goerg samppanjatalo sijaitsee Chardonnay-kehdossa Côte des Blancsissa eikä ole yllättävää, että tämä Premier Cru tarhoista tuleva rypäle on vahvassa roolissa. Pullossa ilmeni kuitenkin huolestuttava samppanjan suurin ja pahin tyyppivika, tyhjeneminen.

Tasan neljä kuplaa.

Paul Goerg Premier Cru Tradition Brut Alkossa:
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/903217

Saint-Maurice Brut pitkäperjantaina

Luomujäähdytys puikkojäällä

Mökkijärven jää on vielä ohuessa helposti rikkoutuvassa puikkojäässä, jolla sai kauniisti viilennettyä yhden edullisista samppanjoista Alkossa. Hyllyssä se on vielä merkitty uutuuslapulla ja veikkaan, että vapuksi hyllyt tyhjentyvät. Parin kympin samppanja tekee varmasti kauppansa myös teekkarilakkien siirtyessä kesälomalle sillä kyse on itse asiassa hyvästä juomasta, joka on tervetullut lisä Alkon valikoimaan. Samppanjavalikoimat ovat monissa Alkoissa liian pienet, valikoimassa on aina Keltainen Leski ja muutama muu ehkä vähän tylsähkö tusinatuote. 

Ristiinnaulintavapaana aurinkoisessa järven rannassa kuohuva maistui erittäin hyvältä. Kuplat ovat laiskahkot ja suurikokoiset, niihin kylläkin voi olla syyllisenä järvivedellä tiskatut lasit. Valitettavasti mökkivarustukseen ei ainakaan vielä kuulu Riedelit mutta laiskat kuplat sopivat laiskottelupäivään. Kyytipoikana pienet ja ohuet mieluiten hieman kuivuneet palat viinitarhurijuustoa liukuivat suupielestä sisään vaivatta ja oli mukava suunnitella tulevan mökkikesän projekteja, joista jotkut toteutuvat useammat eivät. Suunnittelu samppanjan seurassa ei ole puoliksi tehty mutta kuplivaa on varmasti valuteltu kurkun sisäpintaa pitkin suuria sotiakin suunnitellessa.

Monet kalliimmat samppanjat tavallaan katoavat suusta miellyttävästi. Samaa ei tapahdu Saint-Mauricen kanssa. Siinä on ainutlaatuinen ja jokseenkin hedelmäisen täyteläinen maku, josta jää kuitenkin hiukan levoton tunnelma. Parhaiten tämä ei rutikuivin kupliva sopii kakkossamppanjaksi pelkän kuohuviinin sijaan ja ehkä ruokasamppanjaksi. Vapaana juoksemisesta innoissaan olevat piskitkin rauhoittuivat päivän samppanjahetkeen nauttimaan auringosta, vaikkakin juustosiivut olisivat olleet enemmän heidän makuunsa. 

Tuottaja Le Centre Vinicole on usean tuhannen tuottajan yhteenliittymä siihen kuuluu 84 osuuskuntaa. Tunnetuin merkki on Nicolas Feuillatte, jolla on myös edullisemman pään samppanjoita Alkossa. Mielestäni Saint-Maurice pärjää hyvin hintaluokassaan ja hakkaa monet halvat samppanjat sekä saman hintaluokan kuoharit helposti. Samppanja on kuitenkin aina samppanjaa ja samaa mieltä on viisas kääpiöpinseriveitikka tähyillessään järvelle.

3,8 kuplaa

Saint-Maurice Brut Alkossa:
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/588547

Samppanjalasit

Olen Riedelin Sommelier sarjan lasin täydellinen orja. En osaa sanoa mikä näissä ihmelaseissa on taikana mutta mielestäni kaikki vain maistuu paremmalta niistä. Loogisin selitys lasin sopivuudelle on varmaan sen suurehkossa koossa johon nenäkin uppoaa ja tietenkin fiiliksessä, joka muokkaa samppanjankin makua maistelukertojen välillä.

Blogia aloittaessa koin suuruuden tunnetta, tajusin, että minullahan on samppanjaharrastus. Siksi tämän jalon hauskasti hieman humalluttavan juoman tissuttelua voi kutsua. En tunne kaikkia viinejä tai niiden hienouksia, maistelen vain mielelläni samppanjaa. Toki väkisinkin sitä kokemusta kertyy lukemalla ja juomalla. Tämän kokemuksen kautta suosittelen tätä mukavaa harrastusta kaikille.

Harrastuksen aloittamiseksi ei tietenkään tarvitse hankkia kalliita laseja mutta muovimukit, pullon suu tai muut kuin kuohuvalle tarkoitetut lasit kannattaa skipata ja hankkia tarpeeksi suuret samppanjalasit. Kuten kaiken viinin maistelussa lasilla on merkitystä. Hankin ensimmäisiksi hienoiksi laseiksi Riedelin kapeat ja hienon näköiset lasit. Myöhemmin lahjaksi saadut Sommelier-sarjan lasit kuitenkin räjäyttivät makunautinnon totaalisesti eri luokkaan, joten valitse tarpeeksi korkeat ja leveät lasit.

Sommelier Vintage Champagne Decanterin sivuilla
http://www.decanter.fi/Sommeliers-Vintage-Champagne

Jacquesson cuvée no 734

Huhtikuun loppupuolella vappua odotellessa nautiskelin samppanjablogin ensimmäistä postausta varten tietenkin suosikkiani Jacquessonia ja sen tällä hetkellä Alkossa olevaa numeroa 734. Tämä vakiosamppajahelmi jää varmasti monelta uutena vuotena Keltaista Leskeä pullon suusta maistavalta huomaamatta Alkon hyllyllä. Ilman formuloista tunnettua nimeä tai mukavaa etikettiä tämä suhteellisen pieniä määriä tuottava talo ei välttämättä ole satunnaisen samppiksen ostajan listalla. Eikä sitä alkomaholiliikkeessäkään suositella ensimmäisenä. Monet ovat kuitenkin kuulleet Cristalin lisäksi Krug samppanjoista, jotka taitavat maksaa vielä paljon enemmän kuin virallisen luksustittelin saanut Cristal. Krugin perustaja Johannes Krug kävi ennen oman talon pystyttämistä hakemassa oppia Jacquessonilta. Samppajan tekemisessä oppihommat ovat luonnollisesta hieman eri kategoriaa kuin "tetti mäkkärissä". Luulisin Johanneksen viettäneen vuosia tynnyreitä hieroessa.

Normaalia hieman edullisemmasta hinnasta riippumatta tämä mielestäni hiukan Bollinger -tyyppinen hieno maku kutkuttelee kuitenkin minun ja monen ystäväni makuhermoja lähes ekstaasiin asti. Tämä herkku kustantaa kirjoitushetkellä 39,90€ ja lienee saatavilla varmaan 2011 loppupuolelle Alkossa. Valikoima näissä numeroiduissa sekoituksissa vaihtuu ilman ennakkovaroitusta sillä Alkon silmissä tämä on tavallinen samppis ja tuote on sama numerosta riippumatta, vaikka pääosin tuote koostuu tietystä vuosikerrasta. Cuvée 734 on pääosin 2006 vuoden tuotetta. Monet oikeat asiantuntijat ovat kuvailleet seiskakolmenelosta yhdeksi parhaista vakiosamppanjoista. Olen viime vuosina hieman harjoittanut samppanjahammastani enkä ehkä osaa enää sanoa onko tämä hyvä aloittelijasamppanja vuodesta toiseen enemmän samalle maistuvien suurempien talojen miedompien makujen sijaan.

Pulloni oli korkattu jo pari päivää sitten vaalivalvojaisiin mutta puolikkaassa maku ja kuplat olivat säilyneet täydellisinä jääkaapissa hyvän korkin alla. Hetken lämmittely lasissa jääkaappikylmyydestä suuhun sopivaksi ja kuplajuoman kuiva mutta vivahteikas maku hiveli odottavia makunystyröitä odotetulla tavalla. Monet perussamppanjat ovat hieman latteita ja mauttomia mutta tässä on todellakin sitä jotain. Ensimmäisen kerran olen 734 numeroa maistanut juuri tähden saaneessa ravintola Olossa Helsingissä. Silloin Alkossa myytiin 733:sta ja olin vahvasti sitä mieltä, että 734 ei välttämättä yllä ihan sen tasolle. Myöhemmin maku on muokkaantunut ja nyt en enää ole varma onko tuo ehkä hieman kermaisempi tuote parempi. Viinikaapissa on vielä 733 säästössä, toivottavasti saan sitä hankittua jostain kohtuuhinnalla lisää, jotta voin suorittaa vertailun. Nyt olen oppini oppinut ja varastoin varmasti 734:sta ennenkuin valikoima vaihtuu. Suosittelen lämpimästi ja tähän varmasti vertailen monia muita.

Neljä ja puoli kuplaa

http://www.champagnejacquesson.com/fiches/cuve734.pdf