Louis Roederer premier brut, Cristalin tekijän peruspottu

Blingblingien blingbling-samppanja Cristalin valmistaa Louis Roederer, joten talon vakiolaadunkaan ei odota olevan huonoa. Vaalean keltainen väri ja paksuhko olemus ja jopa hieman tunkkainen tuoksu ei täysin mukaile kevyehköä ja raikkaan keväistä makua, joka on loppumaultaaan syvenevä mutta aivan lopuksi katoaa mukavasti päärynään ja sitruunaan. Cristalin vuosituhannen vaihteen vuosikertassa on samaa tunnelmaa, vaikka muistikuvat tuosta pullosta ovatkin muutamassa vuodessa haihtuneet.

Viini on rakenteeltaan mielestäni paksuhkoa, vaikkakin kuplat ovat nopeat ne ovat harvoja ja pieniä. Tämän tulee olla tarpeeksi lämmintä, ei missään tapauksessa jääkaappikylmää. Sopii hyvin keväiseen päivään kaupungissa vaahteralehtien varjostamalla parvekkeella. Seuralaisena siemauksille samppanjaa nautiskelin vuohenjuustoa ja Serrano-kinkkua viinisuolaheinä-basilika-pedillä sekä uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja timjamiöljyllä maustettuna. 

Nimellä Louis Roederer talo on aloittanut 1883 ja on edelleen perheomisteinen. Louis peri talon sedältään ja muutti nimen omakseen. Hän kasvatti nopeasti vuosituotannon lähes miljoonaan pulloon. Roedererin samppanjasta vietiin noihin aikoihin suuri määrä Venäjälle ja sinne Cristalkin on aikoinaan tehty. Tsaarivallan päättyessä Roederer joutui vaikeuksiin, koska suuri vientimarkkina loppui yllättäen. Nykyään talo on voimissaan ja uudet bling-Tsaarit suitsuttavat merkkiä entisestään. 

Suosittelen tätä samppanjaa kaikille musiikkimausta välittämättä, rapin alkaessa kiinnostaa enemmän, kaulakorujen kasvaessa ja Cristal-korkkien paukkuessa on kieli totutettu hyvin talon tuotteille.

4,1 kuplaa

Louis Roederer premier brut Alkossa
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/578457

Paul Goerg Premier Cru Tradition Brut ja hilusnäkkiä laiturilla

Paulin kuplat

Pääsiäissunnuntaisamppanjana oli tilausvalikoimassa oleva Paul Goerg Premier Cru Tradition Brut. Löysin sen mielestäni yhdestä parhaista Alkoista eli Kaartintorin myymälästä Helsingissä. Kiitos kuka olikaan tilannut tätä. Auringossa pääsin tarkastelemaan runsaita pieniä terhakkaita kuplia. Tuoksu on suhteellisen neutraali mutta maku yllätti posiviitivisesti. Varsinkin jälkimaku on viipyilevän tehokas ja taipuu lievästi täyteläiseen sekoitukseen kulutusmaitoa ja banaania, hyvällä tavalla.

Kuten monet muutkin hyvät persussamppanjat Goerg Premier Cru maksaa 38€. Näyttää, että oikeastaan kaikki hyvät vakiosamppanjat maksavat vähintään neljäkymppiä. Kuuluisammat sponsorisamppanjat vielä kympin enemmän.

Eduskuntavaaleissa esittäytyi useita pienpuolueita varsin tarkoilla tavoitteilla. Olisko paikka perustaa uusi SMP puolue, Samppanjalla Maailma Paremmaksi puolue. Tavoitteina olisi, vaikka samppanjan osittainen vapaus alkoholiverosta, maahantuonnin vapauttaminen ja samppanjavähennys verotuksessa. Korkkeja tulisi säilyttää viisi vuotta, pulloja ei. Jotta puolueohjelmaa ei moitittaisi vain verojen vähennyspuolen populismilla, juomattomista peruspulloista joutuisi maksamaan säilytysveroa. Luultavammin uutena vuotena veronkiertäjillä viini virtaisi, kuin kunnan määrärahat. Kansanterveydelliset vaikutukset ainakin samppanjan ystävien ryhmään olisi suuret. Samppanja parantaa kuitenkin hyvässä seurassa nautittuna mielenterveyttä, voitelee vatsahaavat ja saa ihmiset hymyilemään sekä yleisesti onnelliseksi. Enkä nyt puhu humalluttavasta sivuvaikutuksesta.

Päiväpolitisoinnin lomassa maistelin tyytyväisenä uutta tuttavuutta ja napsin hammastikun nokkaan "hilusnäkkiä". Mikä mainio minilounas, hilusnäkki on muuten syntyperäisten pääkaupunkiseutulaisystävien minulle opettama sana, joka tarkoittanee jotain pientä syötävää. Stadin tapaksia siis ja tällä kertaa se oli simpukoita maustettuna chilillä, pippurilla ja sitruunalla, oliiveja, artisokan sydämiä, leivän paloja, juustoja sekä uunissa kuivatettuja timjamilla ja valkosipulilla maustettuja kirsikkatomaatteja. Hilusnäkki on parasta nälkäisenä ruoan valmistumista odottaessa tietysti samppanjan kanssa. Tradition Brut ei kuitenkaan ole parhaimmillaan maukkaiden pikkupalojen kanssa. Se on selkeimmillään nautittuna sellaisenaan.

Paul Goerg samppanjatalo sijaitsee Chardonnay-kehdossa Côte des Blancsissa eikä ole yllättävää, että tämä Premier Cru tarhoista tuleva rypäle on vahvassa roolissa. Pullossa ilmeni kuitenkin huolestuttava samppanjan suurin ja pahin tyyppivika, tyhjeneminen.

Tasan neljä kuplaa.

Paul Goerg Premier Cru Tradition Brut Alkossa:
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/903217

Jacquesson cuvée no 734

Huhtikuun loppupuolella vappua odotellessa nautiskelin samppanjablogin ensimmäistä postausta varten tietenkin suosikkiani Jacquessonia ja sen tällä hetkellä Alkossa olevaa numeroa 734. Tämä vakiosamppajahelmi jää varmasti monelta uutena vuotena Keltaista Leskeä pullon suusta maistavalta huomaamatta Alkon hyllyllä. Ilman formuloista tunnettua nimeä tai mukavaa etikettiä tämä suhteellisen pieniä määriä tuottava talo ei välttämättä ole satunnaisen samppiksen ostajan listalla. Eikä sitä alkomaholiliikkeessäkään suositella ensimmäisenä. Monet ovat kuitenkin kuulleet Cristalin lisäksi Krug samppanjoista, jotka taitavat maksaa vielä paljon enemmän kuin virallisen luksustittelin saanut Cristal. Krugin perustaja Johannes Krug kävi ennen oman talon pystyttämistä hakemassa oppia Jacquessonilta. Samppajan tekemisessä oppihommat ovat luonnollisesta hieman eri kategoriaa kuin "tetti mäkkärissä". Luulisin Johanneksen viettäneen vuosia tynnyreitä hieroessa.

Normaalia hieman edullisemmasta hinnasta riippumatta tämä mielestäni hiukan Bollinger -tyyppinen hieno maku kutkuttelee kuitenkin minun ja monen ystäväni makuhermoja lähes ekstaasiin asti. Tämä herkku kustantaa kirjoitushetkellä 39,90€ ja lienee saatavilla varmaan 2011 loppupuolelle Alkossa. Valikoima näissä numeroiduissa sekoituksissa vaihtuu ilman ennakkovaroitusta sillä Alkon silmissä tämä on tavallinen samppis ja tuote on sama numerosta riippumatta, vaikka pääosin tuote koostuu tietystä vuosikerrasta. Cuvée 734 on pääosin 2006 vuoden tuotetta. Monet oikeat asiantuntijat ovat kuvailleet seiskakolmenelosta yhdeksi parhaista vakiosamppanjoista. Olen viime vuosina hieman harjoittanut samppanjahammastani enkä ehkä osaa enää sanoa onko tämä hyvä aloittelijasamppanja vuodesta toiseen enemmän samalle maistuvien suurempien talojen miedompien makujen sijaan.

Pulloni oli korkattu jo pari päivää sitten vaalivalvojaisiin mutta puolikkaassa maku ja kuplat olivat säilyneet täydellisinä jääkaapissa hyvän korkin alla. Hetken lämmittely lasissa jääkaappikylmyydestä suuhun sopivaksi ja kuplajuoman kuiva mutta vivahteikas maku hiveli odottavia makunystyröitä odotetulla tavalla. Monet perussamppanjat ovat hieman latteita ja mauttomia mutta tässä on todellakin sitä jotain. Ensimmäisen kerran olen 734 numeroa maistanut juuri tähden saaneessa ravintola Olossa Helsingissä. Silloin Alkossa myytiin 733:sta ja olin vahvasti sitä mieltä, että 734 ei välttämättä yllä ihan sen tasolle. Myöhemmin maku on muokkaantunut ja nyt en enää ole varma onko tuo ehkä hieman kermaisempi tuote parempi. Viinikaapissa on vielä 733 säästössä, toivottavasti saan sitä hankittua jostain kohtuuhinnalla lisää, jotta voin suorittaa vertailun. Nyt olen oppini oppinut ja varastoin varmasti 734:sta ennenkuin valikoima vaihtuu. Suosittelen lämpimästi ja tähän varmasti vertailen monia muita.

Neljä ja puoli kuplaa

http://www.champagnejacquesson.com/fiches/cuve734.pdf