Kesäsamppanjakooste: Piper-Heidsieck Brut Rosé Sauvage, Veuve Clicquot Brut, Billecart-Salmon Brut Réserve, Joseph Perrier Cuvée Royale

Kesä on samppanjan aikaa, vaikkakin mikään ei piristä pimeää talvi-iltaa kuin kunnon kupliva. Ehkä eriyttäminen ei ole tarpeen, nautitaan samppanjaa aina mahdollisuuden sattuessa kohdalle ja koitetaan kohdata mahdollisuuksia mahdollisimman usein.

Kesän aikana, joka toki ei vielä ole ohi, maistelin useita samppanjoita mutta kohdalle osui vain harva uusi tuttavuus jolle kannattaisi uhrata oma artikkeli. Palaan muutamaan löytämääni helmeen kuten Tampereella loistavassa Ravinteli Berthassa tutustumaani Larmandier-Bernier Blanc de Blancs samppanjaan (jota muuteen tarjoiltiin myös menestyksellä rapujuhlissa) sekä aikaisemmin mainitussa samppanja-tastingissä törmättyyn Besserat de Bellefon Cuvée des Moines Brut Millésime:n minua mielyttäneeseen täyteläiseen makuun myöhemmin.

Kesäsamppanjalista:

• Mansikkainen Piper-Heidsieck Brut Rosé Sauvage
• Kansan kupliva Veuve Clicquot Brut
• Perushyvä Billecart-Salmon Brut Réserve
• Hieno tuliais-piccolo-pullo Joseph Perrier Cuvée Royale

Mansikkainen Piper-Heidsieck Brut Rosé Sauvage

Tapasin tämä pinkin pinkissä muovikuorissa toimitettavan tuotteen eräässä syrjäkylän Alkossa, jossa samppanjoita on yleensä aika vähän. Pullo on ostettavissa Alkon tilausvalikoimassa ja sitä myös kaupataan suomalaisille tutussa SuperAlkossa Virossa. Hintaa pullolla on 50,8€ Alkossa ja eteläiset ystävämme pyytävät tästä Rosésta viitosen vähemmän.
Maultaan alkuun kohtuullinen mutta jälkeen pettymys ei kuitenkaan millään lunastanut hintansa laatupainetta. Maku oli vesittynyt ja ehkä esanssisen mansikkainen. Mieleen tulee Fresita, joka on lasillinen kerrallaan superkylmänä paremman puutteessa nautittuna siedettävää mutta samppanjalta tulee odottaa enemmän. Kuplat pienehköjä ja nopeita väri melko punainen ja näyttää jopa vuosikerralta.

3,8 kuplaa

Piper-Heidsieck Brut Rosé Sauvage Alkossa
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/951837


Veuve Clicquot Brut


Monelle tämä kansan kupliva on ensiaskel samppanjan sietämättömän ihanuuden maailmaan. Keltainen Leski on ihan kelpo peruspottu, vakiosamppanjoiden vakiokuplaa. Tosin samalla 47,30€ euromäärällä saa hankittua paljon muutakin mutta siihen voi luottaa, että jos jotain samppista on Alkosta saatavilla niin uskoisin tämän keltaisen etiketin koristavan hyllyä ympäri kaunista järvimaatamme.

Kuplat ovat perusmallia kuivalle ja juoma uppoaa siinä missä muutkin tusinatuotteet ja tätä uskaltaa kuitekin suositella kaikille kesäleskistä kiinnostuneille sillä varauksella, jos muita tuotteita ei ole saatavilla tai harrastus on alkuvaiheessa eikä kieli ja makunystyrät ole vielä varauksetta viritetty tunnelmallisimmille mauille. Kokonaisuutena olemme kuitenkin oikean samppanjan maailmassa. Eteläiset veljemme kauppaavat myös pääsiäispupun väristä leskeä noin 45€ hintaan.

4,0 kuplaa
Veuve Clicquot Brut Alkossa
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/008601


Perushyvä Billecart-Salmon Brut Réserve


Mustanpuhuva etiketti ja perinteisen talon hyvin samppanjamainen siemailuseikkailu hyvän 39,90€ vakion kanssa. Maakunta-Alkojen helmiä tosin laajemmassa valikoimassa kilpailua hintaluokassa on paljon. Osin jopa ylväässä, hitaan hienokuplaisessa sekä neutraalin värisessä lasillisessa on mainiota yllätyksen majasteettisuutta, lievän limemäisen hedelmäisen jälkimaun jatkaessa.
Billecart-Salmonin historia on mielenkiintoinen. Intohimo, innovaatiot ja usko omaan osaamiseen kestävät kuitenkin muun muassa sadan vuoden suvannot, jatkaen hiljaista tasaista kasvua suosioissa. Billecart-Salmonin tuotantoon tulee tutustua tarkemmin, toivottavasti löydän uusia pulloja ja hyviä vuosikertoja. Suosittelen suppeasta valikoimasta.

4,1 kuplaa
Billecart-Salmon Brut Réserve Alkossa
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/548517


Hieno tuliais-piccolo-pullo Joseph Perrier Cuvée Royale

Pääsiäisen keltainen pikkupullon etiketti viittaa moniin alahyllyn tuotteisiin mutta tässä ei voisi enempää mennä vikaan. On kyse erikoistuotteesta. Olen kiitollinen yllätysvieraan kivasta pikkutuliaisesta. Pikkukossujen sijaan suosittelen piilottamaan näitä kuninkaallisia kippoja kesäisiin halkopinoihin. Täysin tuntematon tuttavuus ennen tätä. Väriltään keltainen, keskisuuret kuplat, ensisiemaisu vaikutti kruunajaisilta, kun kuninkaallinen cuvée laskeutui Riedelin valtaistuimelta kuljetettavaksi kurkkua kohti sytyttäen synapsit mielihyväkeskuksessa. En olisi uskonut, että pikkupulloissa tarjoillaan näin vaikuttavia tuotteita. Tuote on tilausvalikoimassa hintaan 8,89€ piccolo ja 34€ vakiopullo, metsästän varmasti vuosikerrat, vakiot ja pikkuiset säästöön. Hinta on kiva yllätys. Perrier nimi on useamman talon nimessä, Joseph Perrier on kaupan myötä siirtynyt 90-luvun lopussa uudelle omistajalle Laurent-Perrieriltä säilyttäen kuitenkin perinteisen nimen. Suosittelen isolla ässällä.

4,2 kuplaa

Joseph Perrier Cuvée Royale Alkossa
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/938637


Kuplivaa alkavaa syyslukukautta.

Samppanja-tasting kesäisenä lauantai-iltana

Päätimme kaveriporukan kesken kerääntyä yhteen ja viimeinkin toteuttaa kauan  puhutun ja odotetun samppanja-tastingin. Ja mikä olisikaan parempi hetki kuin  heinäkuinen lauantai-ilta meren äärellä, kaupungin ytimessä, jälleennäkemisen  riemussa. Ajatuksena oli, että jokainen tuo yhden samppajan, illan isännän  koordinoidessa valintoja, kriteerinä kuiva samppanja. Jokainen lasillinen samppanjaa maisteltiin etiketti piilossa, jonka jälkeen kuvailimme makua ja annoimme pisteet. Porukassamme oli jo monta tastingin käynyttä sekä muutama untuvikko. Arvioimme muunmuassa jokaisen samppanjan tuoksua, kuplien kokoa ja  nopeutta, suutuntumaa sekä makua. Pisteet annettiin oman mieltymyksen mukaan, mutta kuplissa taisimme arvostaa  hitaita sekä pieniä kuplia. Kerran jokaista laatua maistettuamme "hovimestarimme" paljasti samppanjoiden maistamisjärjestyksen ja näin ollen jännitys säilyi loppuun saakka. Makuelämyksemme koostuivat seuraavista kuohuvista, jossa harrastelijaraadin mielipiteet sekä rankingin tulos (suluissa) maistelujärjestyksessä:  
Dosnom & Lepage, Recolte Brute (nro 4):maku sitruunainen ja kirpeä, pienet, keskinopeat kuplat
Besserat de Bellefon, Cuvée des Moines, Brut Millésime 2002 (nro 3): maku kermainen, kuplat pienet ja hitaammat kuin ensimmäisessä. Tuoksu tunkkainen ja autolyysinen. 
Lanson, Gold Label, Brut Vintage 1999 (nro1): isot ja nopeat kuplat, selkeä jälkimaku, edelliseen samppanjaan verrattuna maku ei ole yhtä voimakas. Nuoruuden kirpeyttä, jälkimaku hieman makea, jopa karamellinen. Kuvailtu myös tutun laadukkaaksi, mutta yllätyksettömäksi.
Louis Roederer, Brut premium (nro 2): kuplat ovat pieniä ja yhtä hitaita kuin Besserat de Bellefon:n versiossa sekä ensimaistamalla melko samanlainen muutenkin Besseratin kanssa. Autolyysinen tuoksu, mutta kevyemmän makuinen kuin Besserat vaikkakin kermainen maku.
Voittajaksi pisteiden perusteella tuli Lanson Gold Label, Brut Vintage 1999, joka oli  kenties helpoin juoda ja sopi jokaisen makuun. Se sai vähintään 90 pistettä  jokaiselta maistajalta asteikon ollessa 1-100.  Samppanjalasilllisten välillä huuhdoimme suutamme lasillisella vettä ja tastingin  lopuksi tasoittelimme tilannetta pienillä syötävillä kuten sushilla ja erilaisilla  maustetuilla oliiveilla. Ilta jatkui vielä Saint Maurice Brut-samppanja mangum -pullon antimia nautiskellen.

Näin jälkeenpäin haluaisinkin syventyä tarkemmin kolmen viimeisimmän  samppanjan makuun Lansonin ollessa mielestäni paras, mutta myös tehdäkseni  selvän eron Besseratin ja Louis Roedererin välille molempien ollessa hieman  kermaisia ja autolyysisiä.

Itse innostuin tästä tavasta maistella samppanjaa ja kehittää omia makuaelämyksiä,  mutta myös löytääkseeni aidosti sen samppanjan ja maun, josta pidän.  Ehdottaisinkin kyseisen illanvieton tapahtuvan epäsäännöllisen säännöllisesti.  Suosittelen tätä nyyttäritapaa muillekin, jolloin illan kustannus on pienempi, mutta nautinto sitäkin suurempi hyvän seuran ansiosta. Hyvässä seurassa on hauska vertailla kokemuksia ja tuntemuksia illan samppanjoista.

Loppuun Bollingerin samppanjatalon Elisabeth Bollingerin ohje (Etiketti 2/2011): Juon samppanjaa vain, kun olen onnellinen tai surullinen. Joskus juon, kun olen  yksin. Jos minulla on seuraa, se kuuluu tietysti asiaan. Siemailen sitä huvikseni, kun ei ole nälkä ja juon kun on. Muutoin en koske samppanjaan - paitsi jos on jano. Kuplivaa kesänjatkoa!

Tapahtuma itsessään: 4,8 kuplaa (muuten antaisin täydet kuplat, mutta kotiinlähtö tuli liian aikaisin!)

Luxus-vuosikertasamppanja Jacquesson Millesimé 2002

Ensinuuhkaisu on euforinen. Kaikista vivahteista on vaikea saada kiinni mutta siinä voi suoraan aistia 2002 vuoden kuivuudella huipputarhojen tiivistämän täydellisen nektarin uskomattoman laadun. Jopa hieman kirpeä loppumaku seuraa voimakkaana yllätyksenä, kun samppanja on ensin kadonnut kuin vaahtokarkki kielenpäältä. Uudelleenkorkitus on tehty vuonna 2010 ja kyse muuten on suorastaan Saharan kuivasta kamasta sillä kylkeen on painettu 3,5g/l merkintä.

Yhdeksän vuoden kölliminen ei varmastikkaan ole riittävästi tälle huipputuotteelle mutta pakkohan yksi muutamasta kellarointia odottovista Jakeista oli testata, jotta hyllytilaa ei turhaan tule varattua. Maussa on tunnistettavissa nuoruuden särmää ja asetan tavoitteeksi maistaa erästä yhden 2017 ja toisen 2022. Maailmankaikkeuden mitassa lyhyt odotus. Kosmologiasta kiinnostuneena samppanjan siivittämänä herää ajatuksia, että galaksissamme on arviolta sata miljardia tähteä ja tunnetussa maailmankaikkeudessa taas on arvioilta sata miljardia galaksia.

Onko samppanjaa olemassa muualla?

Pessimistisellä ehkä alakanttiin arviolla päädyn kuplia katsellessa johtopäätökseen, että erittäin huonolla todennäköisyydellä yhden suhde sataan miljardiin jäisi kuitenkin satamiljardia mahdollista maankaltaista planeettaa johon voisi kehittyä yhtä hieno mineraalinen maaperä, josta kaukaiset omituiset olennot voisivat viljellä täydellisen taimitarhan, josta tuotteena olisi Jacquesson-samppanjan veroinen galaksien kupliva. Lopulta aikaa on ollut noin 13,7 miljardia vuotta mutta vielä nuo tuntemattomat todennäköisyydet houkuttavat minut Telluksen tuotteiden tulppaanilaseille, jotta lyhyenä pyrähdyksenä tällä pienellä sinisellä planeetalla, kauniit kuplat kohtaavat suuni makuaistimet mahdollisimman usein.

Kuten aiemmin mainittu Jacquesson tekee mielenkiintoista vuosikerralla painotettua vakiosamppanjaa, jonka numeroinnista voi seurata sekoituksen suurimmassa roolissa olevan vuosikerran vaihtumista. Nyt käsissä oleva pullo on kuitenkin talon todellinen helmi, 2002 vuosikertapainos. Esimerkiksi Pekka Suorsa on arvostellut tämän viinin 97 pisteen arvoiseksi yli Krugin ja Cristalin vastaavien vuosikertojen.

Alkon valikoimisssa tätä vielä jopa edullista eliksiiriä ei valitettavasti ole saatavilla mutta lukuisista nettikaupoista voi uskalias yrittäjä tilata sitä kotiovelle kuljetettuna kohtuulliseen 80 euron hintaan tai mikäli vierailee vierailla mailla kannattaa kuljetuskapasiteetista lohkaista palanen pienelle sievälle valkoiselle Jacquesson-laatikolle.

Pikaisella Googletuksella ei epätoivoon kannata kuitenkaan vaipua. Muutenkin huippuviineistä tuttu ravintola Wanha Mylly tarjoilee tätä taivaan lahjaa laajalla listallaan.

Toivotan kaikille kuplivaa samppanjakesää.

9,5 kuplaa.

Louis Roederer premier brut, Cristalin tekijän peruspottu

Blingblingien blingbling-samppanja Cristalin valmistaa Louis Roederer, joten talon vakiolaadunkaan ei odota olevan huonoa. Vaalean keltainen väri ja paksuhko olemus ja jopa hieman tunkkainen tuoksu ei täysin mukaile kevyehköä ja raikkaan keväistä makua, joka on loppumaultaaan syvenevä mutta aivan lopuksi katoaa mukavasti päärynään ja sitruunaan. Cristalin vuosituhannen vaihteen vuosikertassa on samaa tunnelmaa, vaikka muistikuvat tuosta pullosta ovatkin muutamassa vuodessa haihtuneet.

Viini on rakenteeltaan mielestäni paksuhkoa, vaikkakin kuplat ovat nopeat ne ovat harvoja ja pieniä. Tämän tulee olla tarpeeksi lämmintä, ei missään tapauksessa jääkaappikylmää. Sopii hyvin keväiseen päivään kaupungissa vaahteralehtien varjostamalla parvekkeella. Seuralaisena siemauksille samppanjaa nautiskelin vuohenjuustoa ja Serrano-kinkkua viinisuolaheinä-basilika-pedillä sekä uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja timjamiöljyllä maustettuna. 

Nimellä Louis Roederer talo on aloittanut 1883 ja on edelleen perheomisteinen. Louis peri talon sedältään ja muutti nimen omakseen. Hän kasvatti nopeasti vuosituotannon lähes miljoonaan pulloon. Roedererin samppanjasta vietiin noihin aikoihin suuri määrä Venäjälle ja sinne Cristalkin on aikoinaan tehty. Tsaarivallan päättyessä Roederer joutui vaikeuksiin, koska suuri vientimarkkina loppui yllättäen. Nykyään talo on voimissaan ja uudet bling-Tsaarit suitsuttavat merkkiä entisestään. 

Suosittelen tätä samppanjaa kaikille musiikkimausta välittämättä, rapin alkaessa kiinnostaa enemmän, kaulakorujen kasvaessa ja Cristal-korkkien paukkuessa on kieli totutettu hyvin talon tuotteille.

4,1 kuplaa

Louis Roederer premier brut Alkossa
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/578457

Ruinart Brut +6'C palju +37'C

Pullon erilainen ja kiinnostava muoto herättää mielenkiinnon luvaten jotain hieman erilaista ja jännittävää. Näitä voisi kuvitella makaavan meren pohjassa vajonneissa vanhoissa laivoissa. Kaula on ohut ja pitkähkö, pullo paksu, matala ja leveä.

Ruinartiin tutustumista varten täytyi matkustaa Ranskaan asti. Tämä viehättävä naisellinen pullo tuli pöytään Nizzassa tryffeliravintolassa. Muistan tuon ensikokemuksenkin hyvin, vaikka en ole tryffeleitä syönytkään sen jälkeen tämä samppanja on kyllä pysynyt vakio-ostoksena heti Jacquessonin jälkeen.

Maku on kevyt kuin keho kellutellessa paljun lämmössä. Toukokuun ilta on hieman kirpeähkö ja mutta syksyisen viileyden vie mielestä keskikesän lähestyvä yötön yö jolloin päivä on pitkä ja paksu kuin Ruinartin pullo. Paljussa kelluttelu samppanjalasi kädessä on parasta talvella, keväällä ja syksyllä jolloin ilma on viileää. Väriltään Ruinart on melko keltainen ja kuplat ovat pienet ja rauhalliset. Liian kylmä lasillinen lämpenee nopeasti, kun sekin pääsee kellumaan 37 asteiseen veteen. Mainio samppanja vuotaa pullosta lasiin kuohuen kuin palju kevättäytössä. Ruinart sopii hyvin täysipainoisen mutta kevyen aterian kanssa ja on helppo samppanja tarjota kuohuvaa vähemmän maistelleille. Pientä purtavaa tämän samppanjan kanssa kannattaa nauttia joka tapauksessa, kova voimakas juusto tai Canapé-leivät ovat oiva kumppani pullolle tai parille samppanjataloista vanhimman perustuotteelle.

Talon omistaa LVMH-ketju jonka brandeihin kuuluvat muun muassa Louis Vuitton, Hennesy, Veuve Clicquot, Moët, Dom Pérignon ja myös yksiä kalleimmista samppanjoista valmistava Krug.

Kaikille sopiva peruspottu joka on myös arvokkaan oloinen lahja hienon pullon vuoksi

4,1 kuplaa

Ruinart Brut alkossa
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/577177

Paul Goerg Premier Cru Tradition Brut ja hilusnäkkiä laiturilla

Paulin kuplat

Pääsiäissunnuntaisamppanjana oli tilausvalikoimassa oleva Paul Goerg Premier Cru Tradition Brut. Löysin sen mielestäni yhdestä parhaista Alkoista eli Kaartintorin myymälästä Helsingissä. Kiitos kuka olikaan tilannut tätä. Auringossa pääsin tarkastelemaan runsaita pieniä terhakkaita kuplia. Tuoksu on suhteellisen neutraali mutta maku yllätti posiviitivisesti. Varsinkin jälkimaku on viipyilevän tehokas ja taipuu lievästi täyteläiseen sekoitukseen kulutusmaitoa ja banaania, hyvällä tavalla.

Kuten monet muutkin hyvät persussamppanjat Goerg Premier Cru maksaa 38€. Näyttää, että oikeastaan kaikki hyvät vakiosamppanjat maksavat vähintään neljäkymppiä. Kuuluisammat sponsorisamppanjat vielä kympin enemmän.

Eduskuntavaaleissa esittäytyi useita pienpuolueita varsin tarkoilla tavoitteilla. Olisko paikka perustaa uusi SMP puolue, Samppanjalla Maailma Paremmaksi puolue. Tavoitteina olisi, vaikka samppanjan osittainen vapaus alkoholiverosta, maahantuonnin vapauttaminen ja samppanjavähennys verotuksessa. Korkkeja tulisi säilyttää viisi vuotta, pulloja ei. Jotta puolueohjelmaa ei moitittaisi vain verojen vähennyspuolen populismilla, juomattomista peruspulloista joutuisi maksamaan säilytysveroa. Luultavammin uutena vuotena veronkiertäjillä viini virtaisi, kuin kunnan määrärahat. Kansanterveydelliset vaikutukset ainakin samppanjan ystävien ryhmään olisi suuret. Samppanja parantaa kuitenkin hyvässä seurassa nautittuna mielenterveyttä, voitelee vatsahaavat ja saa ihmiset hymyilemään sekä yleisesti onnelliseksi. Enkä nyt puhu humalluttavasta sivuvaikutuksesta.

Päiväpolitisoinnin lomassa maistelin tyytyväisenä uutta tuttavuutta ja napsin hammastikun nokkaan "hilusnäkkiä". Mikä mainio minilounas, hilusnäkki on muuten syntyperäisten pääkaupunkiseutulaisystävien minulle opettama sana, joka tarkoittanee jotain pientä syötävää. Stadin tapaksia siis ja tällä kertaa se oli simpukoita maustettuna chilillä, pippurilla ja sitruunalla, oliiveja, artisokan sydämiä, leivän paloja, juustoja sekä uunissa kuivatettuja timjamilla ja valkosipulilla maustettuja kirsikkatomaatteja. Hilusnäkki on parasta nälkäisenä ruoan valmistumista odottaessa tietysti samppanjan kanssa. Tradition Brut ei kuitenkaan ole parhaimmillaan maukkaiden pikkupalojen kanssa. Se on selkeimmillään nautittuna sellaisenaan.

Paul Goerg samppanjatalo sijaitsee Chardonnay-kehdossa Côte des Blancsissa eikä ole yllättävää, että tämä Premier Cru tarhoista tuleva rypäle on vahvassa roolissa. Pullossa ilmeni kuitenkin huolestuttava samppanjan suurin ja pahin tyyppivika, tyhjeneminen.

Tasan neljä kuplaa.

Paul Goerg Premier Cru Tradition Brut Alkossa:
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/903217

Saint-Maurice Brut pitkäperjantaina

Luomujäähdytys puikkojäällä

Mökkijärven jää on vielä ohuessa helposti rikkoutuvassa puikkojäässä, jolla sai kauniisti viilennettyä yhden edullisista samppanjoista Alkossa. Hyllyssä se on vielä merkitty uutuuslapulla ja veikkaan, että vapuksi hyllyt tyhjentyvät. Parin kympin samppanja tekee varmasti kauppansa myös teekkarilakkien siirtyessä kesälomalle sillä kyse on itse asiassa hyvästä juomasta, joka on tervetullut lisä Alkon valikoimaan. Samppanjavalikoimat ovat monissa Alkoissa liian pienet, valikoimassa on aina Keltainen Leski ja muutama muu ehkä vähän tylsähkö tusinatuote. 

Ristiinnaulintavapaana aurinkoisessa järven rannassa kuohuva maistui erittäin hyvältä. Kuplat ovat laiskahkot ja suurikokoiset, niihin kylläkin voi olla syyllisenä järvivedellä tiskatut lasit. Valitettavasti mökkivarustukseen ei ainakaan vielä kuulu Riedelit mutta laiskat kuplat sopivat laiskottelupäivään. Kyytipoikana pienet ja ohuet mieluiten hieman kuivuneet palat viinitarhurijuustoa liukuivat suupielestä sisään vaivatta ja oli mukava suunnitella tulevan mökkikesän projekteja, joista jotkut toteutuvat useammat eivät. Suunnittelu samppanjan seurassa ei ole puoliksi tehty mutta kuplivaa on varmasti valuteltu kurkun sisäpintaa pitkin suuria sotiakin suunnitellessa.

Monet kalliimmat samppanjat tavallaan katoavat suusta miellyttävästi. Samaa ei tapahdu Saint-Mauricen kanssa. Siinä on ainutlaatuinen ja jokseenkin hedelmäisen täyteläinen maku, josta jää kuitenkin hiukan levoton tunnelma. Parhaiten tämä ei rutikuivin kupliva sopii kakkossamppanjaksi pelkän kuohuviinin sijaan ja ehkä ruokasamppanjaksi. Vapaana juoksemisesta innoissaan olevat piskitkin rauhoittuivat päivän samppanjahetkeen nauttimaan auringosta, vaikkakin juustosiivut olisivat olleet enemmän heidän makuunsa. 

Tuottaja Le Centre Vinicole on usean tuhannen tuottajan yhteenliittymä siihen kuuluu 84 osuuskuntaa. Tunnetuin merkki on Nicolas Feuillatte, jolla on myös edullisemman pään samppanjoita Alkossa. Mielestäni Saint-Maurice pärjää hyvin hintaluokassaan ja hakkaa monet halvat samppanjat sekä saman hintaluokan kuoharit helposti. Samppanja on kuitenkin aina samppanjaa ja samaa mieltä on viisas kääpiöpinseriveitikka tähyillessään järvelle.

3,8 kuplaa

Saint-Maurice Brut Alkossa:
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/588547

Samppanjalasit

Olen Riedelin Sommelier sarjan lasin täydellinen orja. En osaa sanoa mikä näissä ihmelaseissa on taikana mutta mielestäni kaikki vain maistuu paremmalta niistä. Loogisin selitys lasin sopivuudelle on varmaan sen suurehkossa koossa johon nenäkin uppoaa ja tietenkin fiiliksessä, joka muokkaa samppanjankin makua maistelukertojen välillä.

Blogia aloittaessa koin suuruuden tunnetta, tajusin, että minullahan on samppanjaharrastus. Siksi tämän jalon hauskasti hieman humalluttavan juoman tissuttelua voi kutsua. En tunne kaikkia viinejä tai niiden hienouksia, maistelen vain mielelläni samppanjaa. Toki väkisinkin sitä kokemusta kertyy lukemalla ja juomalla. Tämän kokemuksen kautta suosittelen tätä mukavaa harrastusta kaikille.

Harrastuksen aloittamiseksi ei tietenkään tarvitse hankkia kalliita laseja mutta muovimukit, pullon suu tai muut kuin kuohuvalle tarkoitetut lasit kannattaa skipata ja hankkia tarpeeksi suuret samppanjalasit. Kuten kaiken viinin maistelussa lasilla on merkitystä. Hankin ensimmäisiksi hienoiksi laseiksi Riedelin kapeat ja hienon näköiset lasit. Myöhemmin lahjaksi saadut Sommelier-sarjan lasit kuitenkin räjäyttivät makunautinnon totaalisesti eri luokkaan, joten valitse tarpeeksi korkeat ja leveät lasit.

Sommelier Vintage Champagne Decanterin sivuilla
http://www.decanter.fi/Sommeliers-Vintage-Champagne

Jacquesson cuvée no 734

Huhtikuun loppupuolella vappua odotellessa nautiskelin samppanjablogin ensimmäistä postausta varten tietenkin suosikkiani Jacquessonia ja sen tällä hetkellä Alkossa olevaa numeroa 734. Tämä vakiosamppajahelmi jää varmasti monelta uutena vuotena Keltaista Leskeä pullon suusta maistavalta huomaamatta Alkon hyllyllä. Ilman formuloista tunnettua nimeä tai mukavaa etikettiä tämä suhteellisen pieniä määriä tuottava talo ei välttämättä ole satunnaisen samppiksen ostajan listalla. Eikä sitä alkomaholiliikkeessäkään suositella ensimmäisenä. Monet ovat kuitenkin kuulleet Cristalin lisäksi Krug samppanjoista, jotka taitavat maksaa vielä paljon enemmän kuin virallisen luksustittelin saanut Cristal. Krugin perustaja Johannes Krug kävi ennen oman talon pystyttämistä hakemassa oppia Jacquessonilta. Samppajan tekemisessä oppihommat ovat luonnollisesta hieman eri kategoriaa kuin "tetti mäkkärissä". Luulisin Johanneksen viettäneen vuosia tynnyreitä hieroessa.

Normaalia hieman edullisemmasta hinnasta riippumatta tämä mielestäni hiukan Bollinger -tyyppinen hieno maku kutkuttelee kuitenkin minun ja monen ystäväni makuhermoja lähes ekstaasiin asti. Tämä herkku kustantaa kirjoitushetkellä 39,90€ ja lienee saatavilla varmaan 2011 loppupuolelle Alkossa. Valikoima näissä numeroiduissa sekoituksissa vaihtuu ilman ennakkovaroitusta sillä Alkon silmissä tämä on tavallinen samppis ja tuote on sama numerosta riippumatta, vaikka pääosin tuote koostuu tietystä vuosikerrasta. Cuvée 734 on pääosin 2006 vuoden tuotetta. Monet oikeat asiantuntijat ovat kuvailleet seiskakolmenelosta yhdeksi parhaista vakiosamppanjoista. Olen viime vuosina hieman harjoittanut samppanjahammastani enkä ehkä osaa enää sanoa onko tämä hyvä aloittelijasamppanja vuodesta toiseen enemmän samalle maistuvien suurempien talojen miedompien makujen sijaan.

Pulloni oli korkattu jo pari päivää sitten vaalivalvojaisiin mutta puolikkaassa maku ja kuplat olivat säilyneet täydellisinä jääkaapissa hyvän korkin alla. Hetken lämmittely lasissa jääkaappikylmyydestä suuhun sopivaksi ja kuplajuoman kuiva mutta vivahteikas maku hiveli odottavia makunystyröitä odotetulla tavalla. Monet perussamppanjat ovat hieman latteita ja mauttomia mutta tässä on todellakin sitä jotain. Ensimmäisen kerran olen 734 numeroa maistanut juuri tähden saaneessa ravintola Olossa Helsingissä. Silloin Alkossa myytiin 733:sta ja olin vahvasti sitä mieltä, että 734 ei välttämättä yllä ihan sen tasolle. Myöhemmin maku on muokkaantunut ja nyt en enää ole varma onko tuo ehkä hieman kermaisempi tuote parempi. Viinikaapissa on vielä 733 säästössä, toivottavasti saan sitä hankittua jostain kohtuuhinnalla lisää, jotta voin suorittaa vertailun. Nyt olen oppini oppinut ja varastoin varmasti 734:sta ennenkuin valikoima vaihtuu. Suosittelen lämpimästi ja tähän varmasti vertailen monia muita.

Neljä ja puoli kuplaa

http://www.champagnejacquesson.com/fiches/cuve734.pdf